Karjalainen, Toni-Matti : Pohjoisen laulut - Suomalaisen hevimetallin matka maailmalle

Karjalainen, Toni-Matti: Pohjoisen laulut - Suomalaisen hevimetallin matka maailmalle

Pohjoisen laulut - Suomalaisen hevimetallin matka maailmalle

Karjalainen, Toni-Matti

Publisher
Docendo
Release year
2021
EAN
9789523821125
Book 25,99 €
Buy

Shipping starts at 5,99 €

Product is in stock in the following stores, shipping immediately

  • Kamppi, Helsinki 1
  • Hakaniemi, Helsinki 1
  • Kuopio 1
  • Lahti 1
  • Oulu 1
  • Turku 1

You can make a reservation for this product and pick it up from the nearest Record Shop X.

Description

Kymmenisen vuotta sitten maailmalla levisi presidentti Barack Obamankin siteeraama uutinen, joka rankkasi maat järjestyksen sen perusteella, kuinka paljon niissä oli hevimetallibändejä väkilukuun verrattuna. Selvä ykkönen oli Suomi.

Määrän lisäksi myös laatu oli kohdallaan, sillä lukuisat suomalaiset metallibändit ovat kiertäneet maailmaa ja faneja on maailman kaikista kolkista.

Miten tämä oikeasti tapahtui? Suomalaisen hevimetallin nousu arvostuksen alhosta kulttuuriviennin ja maabrändin johtotähdeksi on kehityskaari vailla vertaa. Neljän vuosikymmenen mittainen taival pitää sisällään luovuuden ja sitkeyden ohessa raakaa työtä ja onneakin.

Pohjoisen laulut purkaa kehityksen päävaiheet ja taustat sekä tuo tykö tuokiokuvia taipaleen varrelta. Kirjassa pohditaan, miten hevimetallin välittämä Suomi-kuva rakentui eritoten kansainvälisessä mediassa. Muisteloissa ääneen pääsevät myös itse artistit, jotka edustavat sellaisia bändejä kuin Nightwish, Apocalyptica, Amorphis, Stam1na, Turisas, Insomnium, Moonsorrow ja Arion, sekä tietysti fanit.

Taiteen tohtori Toni-Matti Karjalainen toimii taidejohtamisen ja yrittäjyyden professorina Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Hän on myös musiikkijohtamisen ja kulttuuriviennin dosentti Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Median hevitohtoriksikin tituleeraama Karjalainen on tutkinut Suomen metallivientiä ja todistanut bändiemme edesottamuksia paikan päällä eri puolilla maailmaa. Hän on myös itse ollut raskaan rokin hevijuuseri jo vuodesta 1984.

****

Tekstinäyte:

Kesäkuun loppu, vuosi 2019. Käynnissä on Tuska-festivaali, nuo suomalaisen metalliskenen urbaanit suviseurat, Helsingin Suvilahdessa kaasukellojen kupeessa. Eteläkarjalainen Stam1na louhii päälavalla usean tuhannen kiiluvan silmäparin edessä.
Videotaululta vellovan yleisömassan joukosta silmiin osuu eturivissä Stam1na-kirjailtua Meksikon lippua ja mustaa kuontaloaan bändille heilutteleva mies. Ilman paitaa, kuten moni muukin. Keikasta silmin nähden hullaantunut herra kuitenkin erottuu massasta kuin sokerikuorrute runebergintortun laelta, eikä pelkästään lippunsa vuoksi. Hänen molemmat rintalihaksensa on varusteltu huomattavan kookkailla Stam1na-tatuoinneilla. Vieläpä kovin tuoreen oloisena näyttäisi muste hänen ihollaan kiiltelevän.
Soiton tauottua koputan herraa olkapäälle. Carlos López on hänen nimensä. Mies kertoo olevansa ensimmäistä kertaa Suomessa ja tulleensa tänne Tuskan, Stam1nan sekä muiden festivaalin esiintyjien ja yleisen maineen houkuttamana.
Olen vaikuttunut. Mistä tämä palava tunne kumpuaa? Miksi juuri Stam1na toimii sen sytykkeenä? Mikä saa meksikolaisen miehen kiinnostumaan suomeksi laulavasta yhtyeestä ja matkustamaan sen vuoksi maailman toiseen ääreen? Miten ja miksi tähän on tultu?

Suomihevibuumin yhteydessä edellisellä vuosikymmenellä moni metallin ystävä oli bongannut myös Stam1nan internetin syövereistä, varsinkin kun heidän menestyksensä Suomessa tuotti monenlaista materiaalia myös ulkomaan ihmisten äimisteltäväksi omituisesta kielestä huolimatta. Stam1na altistutti myös monia japanilaisia hevi-ihmisiä, kun nämä vierailivat yhä sankemmin joukoin suomalaisilla festivaaleilla.
Ei siis ihme, että joitakin japanilaisia faneja riitti toivottamaan bändin tervetulleeksi maahan jo lentokentällä. Lensin Tokion Naritaan yhtä matkaa yhtyeen kanssa ja sieltä samalla lentokenttäbussilla Shibuyaan. Stam1nan hotellilla oli kuulemma jo delegaatio odottamassa, kertoo Antti:
Omituisinta tässä oli juuri se, että vaikka me mentiin Japaniin ihan eka kertaa, niin silti siellä oli heti hotellissa vastassa faneja. Sitä rupesi miettimään, että ei hitto, voiko olla niin, että tässä toteutuu se, mistä vähän kokeneimmat kertoo, että Japani on ihan eri maailma. Kyllä se sellainen olikin. Ensimmäisestä reissusta saakka meidät on otettu siellä hirveän lämpimästi vastaan. Me ollaan saatu paljon fanilahjoja, meitä on odotettu juna-asemilla. Ja jo ensimmäisellä keikalla ihmiset oli laulamassa siinä eturivissä meidän biisejä. Varmaan niin kuin foneettisesti treenattuna se, että kuinka suu liikkuu, kun lauletaan, että vihaan sinua ihminen.

Antti Hyyrysen esille nostamasta pelastusteemasta tarinoi koskettavasti myös Insomniumin Niilo Sevänen:
Semmoinen hetki, mikä on jäänyt erityisesti mieleen, oli Amerikassa. Missähän me oltaisiin soitettu? Ehkä Baltimoressa, tai siellä suunnalla itärannikolla. Tuli semmoinen nuori kaveri, ehkä 25-vuotias, tyttökaverinsa kanssa siihen ja rupesi sitten selittämään, että hän oli tullut juuri Irakista sodasta. Hän näytti kättä, siinä oli muutama sormi jäljellä, jotain tekosormia muiden paikalla. Hän alkoi selittämään tarinaa, että hän oli siellä sodassa, ja oli johonkin miinaan mennyt, tai muuten vaan ollut räjähdyksessä. Ja se käsi oli mennyt ihan rikki. Sitten hän oli maannut jossain sotilassairaalassa monta kuukautta ja kuunnellut Insomniumia. Ja hän pääsi sillä yli siitä vammautumisesta ja siitä koko hommasta. Hyvin liikuttuneessa tilassa selitti siinä sitä meille keikan jälkeen. Kyllä se oli semmoinen minkä muistaa, että oikeasti meidän musiikilla on ollut joku merkitys, siitä on oikeasti ollut hyötyä ihmisille. Vastaavia tarinoita kuulee paljon. Ihmisillä on ollut vaikeata elämässä, jostain syystä, ja meidän musiikin avulla on päästy eteenpäin.
Toki valtaosa fanien huomionosoituksista on hieman kepeämpää sorttia Insomniuminkin tapauksessa.

Share with loved ones